Juuso Puustinen ei ole vain maalitykki – ”10 vuotta sitten tätä olisi ollut vaikea kuvitella”

HIFK:n Juuso Puustinen johtaa kolmen muun pelaajan kanssa Liigan maalintekijätilastoa. Neljä osumaa paukuttanut laitahyökkääjä palasi kaukaloihin Champions Hockey Leaguen alkulohkon aikana, ja otteet olivat heti hyviä.

Puustinen kertasi alkukauttaan SuomiKiekko-sivuston haastattelussa.

Miltä joukkueen pelaaminen on tuntunut?

– Se on tuntunut ajoittain oikein hyvältä. Olemme kuitenkin huomanneet kehityskohteita. Pystymme olemaan parempia ylivoimalla. Olemme myös kentällisen parissa jutelleet, että omiin tulee hieman liikaa paikkoja. Pystymme vielä tiivistämään puolustuspeliä. On hyvä, että joukkueena ja kenttänä on saatu hyvä startti, niin emme voi vajota mihinkään tyytyväisyyteen. Pelaamista on parannettava vielä, niin kuin muutkin tekevät.

Puustinen on saanut pelata syksyn tutun keskushyökkääjän eli Corey Elkinsin kanssa. Ketjun toista laitaa viilettää Mika Partanen.

– Ensimmäisessä CHL-pelissä jännitti, että miten pysyn mukana. Jätkät olivat jo olleet jäällä ja pelanneet yhdessä. Se peli Sveitsissä tuntui yllättävän hyvälle. Sain siitä hirveästi positiivista virtaa. Meidän kenttämme teki kaksi maalia, ja olin iloinen kenttämme puolesta. Sieltä se positiivisuus lähti, ja sain siirrettyä sen Liigaan. Iso kiitos kuuluu kentällisellemme. Olemme saaneet myös pelata paljon, ja sekin auttaa.

– Kun pelaamme kentällisenä hyvin, niin joku tekee varmasti maaleja. Viime pelissä se oli Corey. Olisiko seuraavassa pelissä sitten Partanen se pelaaja, joka tekee maalin? Tärkeää on, että kentällisemme voittaa oman pelinsä. Se on kentällisemme iso teema. Omiin ei päästetä yhtään ja jos saamme itse tehtyä hyökkäyspäässä, niin se on sitten aina plussaa.

Missä määrin on auttanut se, että sentterinäsi on nimenomaan Elkins?

– Ihan älyttömän paljon. Olin itse asiassa hänen luonaan käymässä kesällä Yhdysvalloissa. Meistä on tullut hyvät ystävät. Se on iso juttu, että tulee toimeen ja kemiat kohtaavat ketjukavereiden kanssa. Partasen Mika on ollut myös hyvässä iskussa CHL:ssä ja Liigassa. Meillä on hyvä kenttä! Tykkään siitä, että meillä isoja ja hyvin luistelevia äijiä, jotka pelaavat suoraviivaista lätkää. Tykkään pelata sellaista peliä, että mennään maalille, käytetään kroppaa hyväksi, ja pelataan vahvaa puolustuspeliä. Sellainen on meidän kentällisemme täydellisessä maailmassa. Ensin pelataan vahvaa puolustuspeliä, ja hyökkäyspäässä laitetaan sitten hyrskyn myrskyn.

”Maali, syöttö tai blokki alivoimalla”

Kun on kerran voittanut jonkin sarjan maalikuninkuuden, seuraavat tämä titteli ja sen tuomat odotukset pelaajaa uran läpi. Puustinen ei avannut maalitiliään CHL:n alkulohkossa, ja kun puhe kääntyy verkkojen pöllytykseen myös eurokaukaloissa, kääntää Puustinen keskustelun kärjen asioihin, jotka eivät tunnu täysin itsestään selviltä aiheilta, kun puhujana on nimenomaan maalintekijäksi profiloitunut pelaaja.

– Totta kai haluan auttaa joukkuetta. Joskus tapa siihen on maali, joskus maali, mutta joskus laukauksen blokkaaminen alivoimalla pelin lopussa. Nämä kaikki ovat tärkeitä juttuja. Haluan auttaa jengiä joka osa-alueella ja pelata kokonaisvaltaista lätkää. Haluan myös, että kentällisemme pelaa näin, että jollain tavalla autamme joukkuetta. Sain nuorena hyvän vinkin ”Hannes” Kapaselta. Jos tuntuu joskus siltä, että kiekollisena ei peli onnistu, niin sitten kiekoton työ pitää saada sen verran hyväksi, että saa autettua joukkuetta siten. Se voi sitten olla vaikka taklauksia.

Kuulostaa varsin kypsän urheilijan puheelta. Onko tällaisen ajatusmaailman eteen pitänyt tehdä töitä?

– Jos mentäisiin 10-15 vuotta taaksepäin, niin olisi vaikea kuvitella, että minustakin on tullut tällainen suhteellisen rationaalinen äijä. Nuorena tunnekuohut olivat aika kovia etenkin lätkän parissa ja olin hyvinkin itsekriittinen. Mailat lentelivät. Yläasteen aikana oli yksi urheilutapahtuma, josta eräs herra tuli Kuopiossa pari vuotta sitten sanomaan, että hän muistaa minut sieltä sellaisena tyyppinä, joka ei ikinä antanut itselleen yhtään armoa. Ihan kiva, että siitä kulmat ovat siitä hieman tasoittuneet ja pystyn ajattelemaan jo järjellä.

– Olen toki vieläkin tunnepelaaja, mutta nyt osaa hallita niitä paljon paremmin. Vuodet Amerikassa auttoivat paljon. Ystävät sanoivat parin Kanadan vuoden jälkeen, että olen täysin eri ihminen kuin lähtiessä. Joskus on näköjään lähdettävä tarpeeksi kauas, että näkee tarpeeksi lähelle.

– Olen hyvässä kunnossa ja hyvä on fiiliskin. Olen miettinyt, että johtuuko hyvä fiilis siitä, että peli kulkee, vai onko niin, että peli kulkee, koska on hyvä fiilis. Sanoinkos tuon nyt oikein päin? Nämä asiat varmaan menevät käsi kädessä. Kun saa aikaan hyvää fiilistä joukkueelle, niin sitä kautta tulee hyvä tuloskin.

Panu Markkanen
Twitter @PanuMarkkanen