Toimittaja Ilari Savonen seurasi Liigan finaalit hyvin läheltä ja juttuja karkeloista oli luettavissa sivustoltamme pelipäivästä toiseen.

Kaikki kuitenkin huipentui legendaariseen seiskapeliin ja siinä vielä toiseen jatkoerään. Sitten esille nousi Sebastian Aho.

Mitä tarinoita seiskapeli toikaan tarjolle?

Niitä yhteenvetona sekä aiemmat blogikirjoitukset finaalien matkan varrelta löytyvät alta:

Pelit 1-3: Blogi: Finaalien matkassa – kolmen finaalin tarinat
Peli 4: Blogi: Finaalien matkassa – neljännen kohtaamisen dramatiikan ilmeet
Pelit 5-6: Blogi: Finaalien matkassa – kun seiskapeli syliin tärähti

***

Lauantai, 25.4.2015. Finaalipäivä 7.

Tappara oli onnistunut vierittämään ratkaisua eteenpäin 1-3-tappioasemasta aina legendaariseen seiskapeliin, joka tuli vastaan nopeasti kuudennen kohtaamisen jälkeen. Valmistautumiselle ei paljoa jäänyt aikaa, kun Hakametsässä kuudennen ottelun ratkaisu tuli ensimmäisessä jatkoerässä ja lauantaina kiekko tippui jäähän kello 17:00.

Tunnelma Raksilassa ennen kamppailua oli todella jännittynyt, eikä ennakkoveikkausten tekeminen ollut kovinkaan helppoa. Olihan alla niin, niin tasaisia otteluita, joissa vain ne kuuluisat pienet marginaalit olivat kääntäneet pelejä suuntaan tai toiseen.

Pelillisesti Kärpät oli hallinnut sekä viidettä että kuudetta peliä, mutta niissä Tappara oli ollut tylympi. Tulos se kuitenkin merkitsee, eikä sinänsä hallinnoilla ollut sen suurta väliä varsinkin kun yleiskuvassa voimasuhteissa oli vain niin pieniä eroja.

Molemmat joukkueet tekivät lauantain ratkaisevaan otteluun pieniä kokoonpanomuutoksia. Isompaa ketjurallia Tapparan Jussi Tapola joutui melko nopeasti pistämään käyntiin, kun Stephen Dixon otti yhteen hetkeen 12 minuuttia jäähyjä ja oli täten pitkän tovin sivussa kehistä.

Kotijoukkue Kärpät siirtyi ensin johtoon, kun Joonas Kemppaisen syötön jälkeen Joonas Donskoi taituroi rystyltä todella näyttävän osuman Juha Metsolan taakse. Toiseksi syöttäjäksi osumaan merkattiin Arto Laatikainen ja täten osuma olikin ennätysvivahteita täynnä.

Kemppainen nousi samaan pistemäärään pudotuspelien piste-ennätystä pitäneen Ben Eavesin kanssa, mutta Kemppainen on nyt ykkösenä, sillä hänellä on tehtyjä maaleja enemmän.

Laatikainen puolestaan nousi tasoihin Marko Kauppisen kanssa eniten puolustajan paikalta tehtyjen pisteiden saralla pudotuspeleissä. Donskoin maalin syöttö oli nimittäin kevään 17:s Laatikaiselle (0+17).

Kärppien johto kesti kolmanteen erään asti, missä Tappara nousi kuitenkin rinnalle Olli Palolan ylivoimamaalin myötä. Osumaan Palola sai hyvän syötön Antti Erkinjuntilta, minkä pohjustuksen jälkeen Palola riipasi napakalla lämärillä kiekon ohi Kärppien maalivahdin Iiro Tarkin.

Ensimmäisessä jatkoerässä Kärpät sai ylivoimalla mahdollisuuden ratkaista peli, mutta Tapparan vahva alivoimataisto vieritti ratkaisua yhä pidemmälle ja pidemmälle.

Toisen jatkoerän alkuun se kuitenkin tuli. Tappara-sarjan edetessä enemmän ja enemmän roolia vahvoilla otteilla ottanut 17-vuotias Aho oli kyttäämässä vastustajan siniviivalla, minkä yhteyteen Kärppien tshekkilaiturin Ivan Humlin mainio avaus tuli. Sen Aho sai haltuunsa ja muutaman terävän potkun jälkeen hän uitti rystyltä kiekon Metsolan haarojen välistä sisään.

Sitten oli oululaisilla juhlan aika. Taas.

Puheenaihe

Upean finaalisarjan jälkeen kotiyleisö juhli ja vierailijoiden pelaajien ilmeet olivat paljon puhuttelevat. Moni Tapparan pelaaja hävisi jo kolmannen kerran putkeen finaalit, eivätkä saaneet vieläkään kultamitaleja kaulaansa.

– Varmaan ajatellaan niin, että olisi jonkun muun vuoro ollut ottaa mestaruus, mutta se mestaruus vain otetaan. Ei tässä ole mitään, että jonkun vuoro vain on, Kärppien päävalmentaja Lauri Marjamäki tokaisi pelin jälkeen.

Oulussa ensimmäistä kunnon kauttaan liigajoukkueen mukana pelannut Aho nousi nopeasti todella isoksi sankariksi haisteltuaan läpiajon paikan ja upottamalla siitä kiekon ohi mainiosti Tapparan maalilla torjuneen Metsolan.

– Se on kova juttu ylipäätänsä voittaa toisen kerran peräkkäin mestaruus. Ja hienoa oli se, että oma kasvatti, 17-vuotias poika teki kylmänviileästi mestaruusmaalin. Se oli ehkä vielä sellainen piste i:n päälle, Kärppien toimitusjohtaja Juha Junno hehkutti viitaten Ahon voittomaaliin.

Illan ratkaisija Aho itse oli kovien tunteiden alaisuudessa ratkaisun jälkeen.

– Olihan se huikeaa!, Aho tunnelmoi heti jäällä taiston tauottua.

Aholla itsellä matka kuitenkin jatkui hyvin nopeasti, sillä hän oli jo sunnuntaina alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa Pikkuleijonien mukana ottaen sieltä mukaansa hopeaa.

Toinen maajoukkuekomennuksiin kohdistuva mielenkiinto oli nopeasti koko kevään Kärppien riveissä isossa rooleissa olleiden Kemppaisen ja Donskoin kohdalla, joista itsekin Leijonien valmennuksessa apuvalmentajana oleva Marjamäki antoi pienen viittauksen.

– Tuli vain viesti (Leijonien päävalmentajalta Kari Jaloselta), että sano muutamalle pelaajalle, että vastaavat puhelimeen. Nimet varmaan arvaatte, Marjamäki sanoi vihjaillen.

Kemppaisen johtama ketju olikin koko kevään iso puheenaihe ja he vastasivat siihen, mitä itsekin hakivat. Tulosteon vastuuta hyvien otteiden päälle.

– Kehitystä on tullut. Saatiin pitää tämä ketju koossa ja on kyllä natsannut. Ihan positiivinen kausi kyllä, Donskoi sanoi mestaruuden ratkettua.

Arvostusta finaalin jälkeen annettiin myös Tapparalle, joka antoi erittäin kovan vastuksen finaaleissa.

– Kyllä on kova joukkue tuo Tappara ja erot olivat kyllä niin pienet. Ei voi kuin kunnioittavasti katsoa sinne, kun ovat kolmatta kertaa peräkkäin finaaleissa. Tietysti jos vaan valta olisi, niin olisi varmaan kahdet kultamitalit jaettu, mutta urheilu vain on tämmöistä. Olisi tuo voinut päättyä toisinkin, koska oli siellä paikkoja Tapparallakin. Tätä se urheilu vain on, Kärppien toimitusjohtaja Junno arvosti.

7. finaali: Kärpät-Tappara 2-1 JA, voitot 4-3

Ajatukset 7. finaalin jälkeen

Pitkä kevät on molemmilla joukkueilla takana ja aikamoiset vaiheet vielä siivittivät sitä. Tappara oli noussut Lukko-välieräsarjassa 1-3-tilanteesta finaaleihin, kun taas Kärpät oli kammennut todella tasaisen ja tiukan sarjan päätteeksi JYPin ylitse ja pääsi yrittämään mestaruuden uusimista finaaleissa.

Finaalisarjan sisälläkin tuli melkoisia tunneaaltoja. Tasaisissa väännöissä nousuja takaa, jatkoeräratkaisuja vaikka kuinka monta, haastavasta asemasta kipuamista rinnalle, mutta silti todellisen mahdollisuuden menettäminen, toisella sen hyödyntäminen.

Tasollisesti ja voimasuhteiden sekä aidon sisällön suhteen nämä finaalit muistetaan varmasti pitkään. Jo viime kevään sarja oli huikea, mutta tämä ei jäänyt siitä yhtään jälkeen, ei laisinkaan. Molemmilla joukkueilla oli omat haasteet esimerkiksi alisuorittamisen kanssa, mutta kun loppupeleissä katsoo sarjan jälkeen, on alisuorittamisen korttia vaikea nostaa mitenkään esille. Taistelu oli aivan armotonta, eikä se jäänyt kenenkään osalla kiinni sitä varten annetusta panostuksesta.

Kaksi hyvin samanlaista joukkuetta, joilla molemmilla on hyvät puolustukset ja terävät hyökkäykset useiden todella hyvien yksilöjen kera. Tuo resepti tuotti kasaan mahtavia pelejä ja mahtavan tarinan.

Eikä tässä voi olla edes liikaa hehkuttava. Tämä sarja ansaitsee sen. Eikä tässä nyt lopulta ollut selkeästi parempaa joukkuetta, vaan kaksi erittäin hyvää, joista toinen onnistui taikomaan ratkaisun tiukimmalla mahdollisella hetkellä.

Kärppien kannalta tarina sai toki upean päätöksen, kun oma kasvatti, yksi seuran tulevaisuuden timanteista, pisti kiekon niin kylmästi sisään kuin olla ja voi. Riski läpiajon hakemisen suhteen, mutta riskin arvoinen yritys. Ja se tuotti upean lopputuloksen.

Liigan tuotteen kannalta finaalit antoivat paljon. Ei varmasti jättänyt kovin montaa katsojaa kylmäksi nuo pelit ja sitä tuote tarvitsee. Tunnetta ja intohimoa, tasaisia voimasuhteita, mutta myös taidokkaita suorituksia. Niitähän esimerkiksi seiskapeli tarjosi. Donskoin upea yksilösuoritus ja niin edelleen.

Ja draamaa. Sille kaikelle kuvastus oli jälleen juhliva kotijoukkue ja suorastaan murtunut valkopaitainen vierasjoukkue. Toiselle kaksi mestaruutta putkeen, toiselle kaksi seitsemänsissä peleissä tullutta tappiota.

Mutta sitä se urheilu on aidoimmillaan ja karuimmillaan.

Ilari Savonen
Twitter: @ilarisavonen