Keskushyökkääjä Juha-Pekka Hytönen oli tehokas Leijonien ensimmäisissä MM-kisoihin valmistavissa maaotteluissa Latviaa vastaan.

Hytönen hyökkäsi Tuomas Kiiskisen ja Michael Keräsen keskellä tehden ensimmäisessä pelissä tehot 1+1 ja toisessa 0+1. Ottelut eivät olleet kovinkaan tasaväkisiä, mutta toista on lupa odottaa tällä viikolla Saksaa vastaan.

Amur Habarovskista täksi kaudeksi Sveitsin liigan Lausanneen siirtynyt Hytönen istahti SuomiKiekko-sivuston Piinapenkki-haastatteluun kertomaan leijonakeväästä, Siperian pakkasesta ja sveitsiläisestä jääkiekosta.

Mitä sanot viime viikon peleistä Latviaa vastaan?

– Pelasimme hyvin. Ekassa pelissä laukaukset olivat 53-6. Se hieman vääristi kuvaa. Ei se siinä mielessä niinkään ”oikeaa” peliä ollut, että ei siinä hirveästi puolustettu. Se oli meiltä hyökkäyspeliä, eikä sellaista jääkiekkoa, jossa välillä hyökätään ja välillä puolustetaan.

– Se kertoo meidänkin hyvyydestämme, ettei vastustaja juuri ollut kiekossa, eikä saanut vastahyökkäyksiä, joita he kärkkyivät. Se oli hyvä alku tälle projektille.

Oliko hyväkin pelata tuollainen peli tässä vaiheessa ja saada kuvioita kuntoon?

– Viime vuonna pelasimme tässä vaiheessa Norjaa vastaan, ja ne olivat vaikeita pelejä. On aina kivaa pelata, kun saa hyökätä ja pitää enemmän kiekkoa. Nyt vastustajat kovenevat koko ajan, kun mennään kohti kisoja.

”MM-kisat urani tärkein tavoite”

Kaksi Suomen mestaruutta JYPin paidassa voittanut Hytönen on edustanut Suomea MM-jäillä vuosina 2009, -10 ja -13. Lopullinen läpimurto MM-tason kirkkaimpiin valoihin on kuitenkin vielä tekemättä.

Vaikka Hytönen on tehnyt esimerkiksi Liigassa vähintään 15 maalia viidellä eri kaudella, on verkko heilunut kolmessa MM-turnauksessa vain kerran.

Nyt hän lähtee kohti MM-paikkaa Lausannen parhaana pistemiehenä. Runkosarjassa pisteitä kertyi 16+23 ja pudotuspeleissä hän teki tehot 3+5.

Kuinka tärkeää sinulle olisi päästä MM-kisoihin?

– Kaikki, jotka ovat äällä, haluavat sinne, ja tavoittelevat sitä paikkaa. Itselleni on ollut aina isoin tavoite jääkiekkouralla, että saisi pelata maajoukkueessa ja MM-kisoissa. Muutaman kerran olen sinne päässyt ja ne ovat olleet hienoja kokemuksia. Kaikkeni teen, että pääsisin sinne, mutta nyt mennään peli kerrallaan.

– Nyt keskitytään Saksa-peleihin. En uhraa sen enempää asiaan ajatuksia. Parin ulkomailla vietetyn vuoden aikana on ajatusmaailma mennyt siihen suuntaan, että keskityn aina vain siihen seuraavaan peliin, ja että olisin siinä mahdollisimman hyvä. Sitten katsotaan aina, mitä tapahtuu. Seuraavaa peliä kohti, ja Minsk tulee aikanaan, olen siellä mukana tai en.

Millainen rooli olisi Leijonissa mieluisin?

– Ei ole mitään väliä. Olen ollut kaikenlaisissa rooleissa. Viime vuosina olen ollut hieman hyökkäävämmässä roolissa, ja joskus siinä tutummassa eli puolustavammassa roolissa. Kaikki käy. Viimeiset pari vuotta on pitänyt olla aika isossa tulosvastuussa hyökkäyssuuntaan, mutta aloitettu myös alivoimat. Joskus on pitänyt pelata johtoasemassa vastustajan parhaita vastaan ja yrittää pitää oma pää puhtaana. Kaikki roolit otetaan avosylin vastaan.

Missä asioissa pelin koventuminen näkyy kun mennään MM-tasolle?

– Jokainen vaihto ratkaisee ja jokainen metri on tärkeä. Monesti seurajoukkuetasolla taso ei ole niin laaja. Sarja kuin sarja, niin parhaat kentät ovat kansainvälistä tasoa, mutta ihan joukkueilla ei riitä alempiin ketjuihin samantasoisia jätkiä.

– Jokainen joka täällä on, on äärimmäisen hyvä jääkiekkoilija. Ilmaisia hetkiä ei ole. Siksi henkisesti ja fyysisesti on oltava joka hetki parhaimmillaan. Jos nukahtaa hetkeksikään, niin vastustaja rankaisee. Ilmaisille paikoille ei vastaavasti pääse. Joka maalipaikan eteen on tehtävä enemmän töitä.

”KHL tai Lausanne”

Hytönen ei vielä tiedä, missä ura jatkuu ensi kaudella. Ratkaisujen on tapahduttava ennen MM-kisoja.
Vaihtoehtoja on kaksi, eikä kumpikaan ole vastenmielinen.

Millainen kokemus oli pelata Sveitsissä?

– Tykkäsin pelata. Neljä ulkomaalaista per joukkue ja ulkomaalaiset saivat paljon vastuuta. Monilla oli neljä ulkomaalaista hyökkääjää. Joillain oli kolme hyökkääjää ja yksi pakki. Ulkomaalaisilta odotetaan paljon pisteitä, ja vastaavasti vastuuta saa paljon, kun odotukset ovat kovat. Saa pelata isoja minuutteja yli- ja alivoimalla.

– Sarjana se ehkä on KHL:n ja SM-liigan välissä. Isoja kaukaloita ja paljon isoa luistelua. Kiekon kanssa saa pelata paljon. Monet hyökkäykset rakentuvat niin, että itsellä on kiekko ja siitä lähdetään rakentamaan.

– Sveitsi antoi pelillisesti uutta, ja opin pelaamaan taas eri tavalla. Se oli mielenkiintoinen kokemus. Ainakin sikäläinen kannatuskulttuuri oli omalle uralle aika poikkeuksellista. Joka pelissä on hyvä tunnelma, eikä peli ole aina niin keskiössä. Paikalle tullaan pitämään hyvää meininkiä, ja jos pelissä käy hyvin, on se pelkkää plussaa. Se koko tapahtuma on erilainen.

Oliko kaukalon ulkopuolinen elämä mukavampaa kuin Siperiassa?

– Sitä oli siellä. Eihän sitä Habarovskissa paljoa ollut, kun pari kuukautta oli 40 astetta pakkasta. Nyt eli elämää. Venäjällä laskettiin päiviä siihen, että koska pääsee pois. Sveitsissä pystyi tekemään paljon muuta. Sveitsi on niin keskellä Eurooppaa, että kun aikaa oli, lähdettiin tietoisesti perheen kanssa liikkeelle.

Jatkatko Sveitsissä?

– En tiedä! Sopimuksessa on huhtikuun ajan KHL-optio. Tämän kuun aikana ratkeaa.

Mihin menisit, jos saisit päättää?

– En osaa sanoa. Tykkäsin Sveitsistä, mutta KHL on hieno sarja. Pelit ovat kovatasoisia ja pidin siitä kiekosta. Olen avoimin mielin. Vaihtoehdot ovat KHL tai Lausanne. Molemmat kiinnostavat.

Panu Markkanen
Twitter @PanuMarkkanen