Espoon Blues ja Rauman Lukko pelaavat tähänastisen Play off -kevään eriskummallisinta pudotuspelisarjaa. Neljässä ensimmäisessä keskinäisessä puolivälieräottelussa on nähty pelkkiä vierasvoittoja.

Jatkoeriinkin on menty jo kahdesti, ja molemmat ovat pystyneet äkkikuolemaratkaisuun kertaalleen.

Lukko tasoitti viime kierroksella voitot 2-2:een noustuaan ensin tasoihin varsinaisen peliajan viime minuuteilla ja voitettuaan aikamoisen onnekkaalla pomppumaalilla. SuomiKiekko-sivusto otti monivuotisen Blues-sentteri Tomi Sallisen piinapenkkiinsä kertomaan mm. karvaan tappion nollauksesta ja miehen omasta tehokkaasta keväästään.

Miten noin karvas ja kirpaiseva tappio nollataan?

– Ei sitä auttanut jäädä voivottelemaan. Eilen aamulla kävimme jäällä muutamia pelillisiä asioita läpi, ja niistä on nyt otettu opiksi. Katseet on nyt suunnattu seuraavaa peliä kohti.

Mitä asioita valmennus halusi käydä läpi?

– Meidän pitää olla kärsivällisempiä ja puolustaa vielä paremmin. Omiin on tullut liikaa maaleja.

Neljässä tähän mennessä pelatussa pelissä on tehty yhteensä 29 maalia, mikä on eniten kaikista puolivälieräsarjoista. Onko runsas maalimäärä yllättänyt?

– Luulen monien povanneen, että sarjassa pelattaisiin vähempimaalisia otteluita. Nyt ne vaan ovat olleet tällaisia.

”Vierasvoittoihin ei ole järkevää selitystä”

Tämän kevään pudotuspeleissä pelattu ennen viidensiä pelejä 20 ottelua. Näistä peräti puolet on päättynyt vierasvoittoihin, eikä Lukko saati Blues ole vielä päässyt poistumaan kotijäältään voittajana.

Blues on riistänyt kotiedun Lukolta kahdesti, mutta ei ole pystynyt sitä kotonaan pitämään. Molemmissa Espoon otteluissa Blues on vielä menettänyt johtonsa päätöserissä.

Voiko vierasvoittojen määrää selittää millään?

– Vaikea sanoa, miksi kotona ei ole tullut voittoja. Ei siihen ole mitään järkevää selitystä. Ehkä kotona on herpaannuttu hieman.

Onko vierasotteluun lähteminen millään tavalla erilaista tässä vaiheessa kautta?

– Henkilökohtaiseen valmistautumiseeni ei vaikuta millään tavalla, että ollaanko kotona vai vieraissa. Eihän siinä ole oikein muuta eroa kuin se, että vieraissa niitä toisia faneja on enemmän.

Ovatko vierasvoitot pudotuspeleissä kotivoittoja makeampia?

– Vierasvoitoissa on jotain ekstraa ehkä juuri sen takia, että kotiedusta puhutaan paljon. Neljä voittoa pitää kuitenkin ottaa. Se on ihan sama, mistä ne raavitaan, kun tätä Play off –kiekkoa aletaan oikein pilkkoa osiin.

Tarvitsetteko kuitenkin jälleen yhden vierasvoiton, jotta pääsette jatkoon. Vieläkö joukkueessa on virtaa ja voimaa voittaa Raumalla taas?

– Uskon niin. Joukkueessa on hyvä ja raikas fiilis ja virtaa. Nyt pitää taistella viimeiseen saakka, eikä voittaminen jää ainakaan siitä kiinni.

Identiteetin mukaista kiekkoa

Blues on tietyssä mielessä kuin liigajäille siirretty Suomen maajoukkue. Leijonillakaan ei ollut Sotshissa maailman kirkkaimpia tähtiä, mutta niin vain joukkue lähti kotimatkalleen mitalin kanssa.

Bluesissakaan eivät tähdet tuiki, mutta joukkuepelaamisella ja kovalla työnteolla menestystä on tullut.

Mainitsit juuri sanan ”taistella”. Onko ollut odotettua, että tässä sarjassa joka vaihtoon on pitänyt jokainen energian hitunenkin?

– Sen mukaan, minkä verran on tullut itsekin pelattua Play off -pelejä, niin mitäänhän näissä ei saa ilmaiseksi. Panoksen kasvavat, mitä pidemmälle kevät etenee. Itsensä pitää laittaa likoon. Kumpi tahtoo ja jaksaa enemmän, sitä pidemmälle kevät kantaa.

Blues on ollut seitsemän viime kauden aikana peräti viisi kertaa neljän joukossa, vaikka kukaan ei koskaan odota teiltä mitään. Miksi Blues on vuodesta toiseen kevään joukkue?

– Taistelu ja periksiantamattomuus ovat olleet jo pidempään Bluesin identiteetti. Ne asiat ovat viime vuosina kantaneet Espoota pitkälle kevääseen.

Katsojan silmään näytätte ilkeältä vastustajalta ja samalla peliänne on mukava katsoa. Miltä tällaiset luonnehdinnat kuulostavat?

– Mukava kuulla, jos peliä on kiva katsoakin. Arvoista puhutaan, ja esimerkkiäkin näytetään. Nämä ovat aseita, joita Espoossa on vaalittu pitkään. Nykyinen valmentaja Jyrki Ahokin vaatii samoja asioita. Se on se juttu tänäkin vuonna.

Kokenut, nuori ja tehokas

Sallinen on saanut jo 25-vuotiaana kasaan 63 Liigan pudotuspeliottelua. Hän on edustanut pääsarjassamme vain Bluesin ja on yksi harvoista pelaajista, jotka ovat olleet mukana Bluesin molemmissa hopeaa voittaneissa joukkueissa (2008 ja 2011).

Tänä keväänä Bluesin varakapteeni on johtanut myös tehoillaan, sillä hän johtaa pudotuspelien pistepörssiä tehoin 2+8. Ketjukavereista Miro Aaltonen on tilastoissa toisena, ja maaliruisku Tommi Huhtalakin avasi maalitilinsä sarjan viime pelissä.

Vaikka ette pidäkään henkilökohtaisista tehoista puhumisesta pudotuspelien aikana, niin tätä on pakko kysyä: Mistä näin hyvä henkilökohtainen pistetahti on peräisin?

– Olemme olleet tehokkaita. Meidän kentässä on hyvä kemia Huhtalan ja Aaltosen kanssa. Olemme käyttäneet hyvällä prosentilla paikat hyväksemme.

– Olen tykännyt olla tuossa ketjussa. Olemme pelanneet yhdessä tällä kaudella jo pitkään. Huhtala on ratkaissut monta peliä, ja auttaa joukkuetta myös fyysisellä pelillä. Miro on näppärä ja taitava pelaaja, joka myös ratkoo pelejä. Ei minulla ole henkilökohtaisesti mitään valittamista siinä, että pelaan näiden herrojen kanssa.

Kädet eivät saa vapista seuraavassa pelissäkään, jos paikka tulee.

– Turha sinne on mennä jännittelemään. Silloin voittoa ei ainakaan tule. Rennoin mielin sitä peliä lähestytään.

Panu Markkanen
Twitter @PanuMarkkanen

Aiheet Blues Haastattelut Liiga Lukko Markkasen piinapenkki Pääuutiset Sallinen Tomi