Jokereita ja kaikkea sen tekemistä on mollattu KHL:ään lähtöilmoituksesta lähtien. Nyt kun paikallisvastustaja HIFK on sen ohella kesälomilla, lienee paikallaan muistuttaa, että ei tämä kausi IFK:llekaan mikään selkeä ollut.

Lähtölaukaus kaikelle oli Raimo Summasen päävalmentajuuden jatkaminen tällekin kaudelle.

Kenellekään ei voinut olla yllätys, että kaikkeen mitä ”Rami” sanoo, tekee, jättää sanomatta tai jättää tekemättä nostaisi kohun, mikä häiritsisi työrauhaa.

Paljon toki selittää valtava pelaajaliikenne ulos ja sisään, lähinnä ulos. Se tarjosi kuitenkin lisää epävakautta myös sisäisesti.

Syksystä lähtien Summanen tylytti pelaajia huonoista otteista ja kertoi olevansa tyytymätön heihin. Samalla hän ulkoisti suuren osan pelillisestä epäonnistumisen vastuusta joukkueen kasanneen urheilutoimenjohtaja Tom Nybondaksen harteille.

Valmentajanvaihdos Summasesta Harri Rindelliin oli lähinnä kosmeettinen. Valinta oli toki täysin riskitön, mikäli seuranjohdossa oltiin todettu, ettei Summasen johdolla voi mennä pudotuspeleissä pitkälle. Rindellillä ei hävitty mitään, jos ei voitettukaan.

Oma lukunsa on koko organisaatiotasolla tunnettu jokeriviha. Vaikka seurasta ei sitä tulla koskaan myöntämään, tunnetaan sen johdossa varmasti jonkinlaista kateutta siitä, että juuri paikalliskilpailija oli se, jonka Harry Harkimo ja Kalervo Kummola junailivat KHL:ään.

Ei HIFK-johto muuten olisi yrittänyt niin ahkerasti estää Jokereiden pelaamista tämän kauden Liigassa.

Ville Peltonen päätti uransa 5621 katsojan edessä. Pientä katsojamäärää voi selittää sillä, että vastustaja ei ollut suurta yleisöä kiinnostava. Suurempi totuus kuitenkin on se, että pieni katsojamäärä johtuu siitä, että stadilaisten OMA joukkue ei ollut heitä tarpeeksi kiinnostava ja innostava.

Panu Markkanen
Twitter @PanuMarkkanen

Aiheet Artikkelit HIFK Liiga Pääuutiset